Vaikeiden asioiden käsittelyyn liittyy usein pelkoja, syyllisyyttä ja pohdintaa, että olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin (näistä vielä osa alitajuisia, piilossa vaikuttavia)? Koska me emme ole ihan varmoja ja koska meidän aivomme on rakennettu suojelemaan meitä, lähdemme helposti tuonne negatiivisen ajattelun puolelle. Se kun on niin paljon turvallisempaa. Sanonta “pessimisti ei pety” juontaa juurensa pitkälle ihmiskunnan historiaan, jo ajalle ennen puhekieltä. Ne, jotka kaiken varalta varoivat, jatkoivat lajia. Toisista tuli jonkun muun ruokaa.
Mitä siis voi tehdä? Yksinkertaistettuna, voit valita. Tuota vaikeaa tilannetta pitää työstää etukäteen niin, että siitä saa kaivettua esiin positiivisia puolia. Otetaan esimerkiksi vaikka päihtyneenä töissä ollut työntekijä. Jolle kerta ei ole ensimmäinen. Sinulla esimiehenä on todennäköisesti ikävä olo, kun pitää antaa potkut. Ehkä myös mietit, että olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin? Luontainen halu on vain selvitä tuosta tilanteesta nopeasti. Mutta tilanteessa ON positiivisempiakin näkökulmia. Ihan kaikkiin tuollaisiin tilanteisiin löydän ainakin kaksi.
Esimiehelle ensinnäkin se, että tämä ratkaisu on työyhteisön kannalta hyvä (tätä ei toki sanota ääneen tuolle potkut saavalle), teet siis hyvää itsellesi ja työyhteisölle. Potkujen saavan kannalta myös ainakin seuraavan tyyppisiä lauseita käyttäisin “xx, me olemme nyt käännekohdassa. Sinun urasi meillä päättyy. Tämä on sinulle nyt herätyksen paikka. Sinä voit kääntää uuden lehden elämässäsi. Tiedät mistä saat tukea tuohon addiktio ominaisuuteesi. Valitse se, ja tee elämästäsi sinulle ja läheisillesi parempi.”. Negatiivisen, jopa piiloaggressiivista polkua pitkin kulkeminen ajaa sinut jatkuvan kuormittuneisuuden alla ja “hälytystilassa” olemiseen. Kulutat energiaasi ja sinulta jää huomaamatta mahdollisuuksien ikkunoita!
Tuo ajattelun muutos vaikuttaa sekä varsinaiseen keskusteluun. Mutta sillä on myös pitkäaikaisia vaikutuksia. Sinä et kanna syyllisyyden taakkaa. Sinä et ole koko ajan ylenmäärin varuillasi, että jos tilanne tulee uudestaan eteen. Sinä puutut rakentavasti muihinkin vaikeisiin asioihin, koska niiden käsittelystä ei tule taakkaa. Työyhteisönne voi paremmin, on sen myötä tuottavampi.
Meillä jokaisella on omat lähtökohtamme, omat persoonallisuuden piirteemme. Niiden tunnistaminen ja tunnustaminen on se ensimmäinen askel mielen suuntaamisessa rakentaville poluille. Jos sinulla (kuten vähintään puolella ihmisistä) on luontainen ominaisuus katsoa asioita ensisijaisesti riskien ja uhkien kautta, niin silloin sinä hyödyt siitä, että luot itsellesi jotain toista vahvuutta (ehkä empaattisuutta?) käyttäen uuden toimintamallin. Muuttuminen ei ole tavoite, se on pysyvä luonnonlaki. Onneksi sinä voit valita suunnan!
