Kun DJT 2017 aloitti presidenttinä, niin silloin HBR:ssä oli artikkeli nöyryydestä. Nöyryys on johtajan yksi tärkeä työkalu. Nöyryyden ja nöyristelemisen ero on kuin mukavan kesäpäivän ja raaimman pakkasen. Nöyryys tuottaa menestystä monin eri tavoin. Mistä nöyryydessä on kyse, miksi, milloin ja miten pitäisi kannattaisi olla nöyrä?
Nöyryyden puuttuminen näkyy monin tavoin. Uuden henkilön aloittaessa johtamistehtävässä, nöyryyden puute ei näy heti. Tämä luo illuusion, että nöyryyttä ei tarvita. Nöyryyden puuttuminen johtaa siihen, että ihmiset kokevat johtajan olevan itsekäs ja ettei johtaja ymmärrä ihmisten tarpeita ja tilanteita. Tuloksena on ihmisten keskittyminen vain sen tekemiseen, mikä koetaan välttämättömäksi oman työpaikan säilyttämisen kannalta. Ne, joille tuo ei riitä, alkavat pikku hiljaa hakeutua muihin organisaatiohin. Sellaisiin jossa heidän osaamisensa, innostuksensa ja tuottavuutensa pääsevät kukoistamaan.
Terveessä nöyryydessä on kyse siitä, että on valmis tekemään valmistelevia töitä ja kuuntelemaan muita. Jokaiseen neuvotteluun pitää valmistautua miettien eri skenaarioita ja pohtien mitkä oikeasti ovat omat rajat. Jokaisessa työntekijän kohtaamisessa pitää ymmärtää, että toisella on ideoita ja tarpeita jotka johtajan pitää kuulla ja joihin pitää myös reagoida. Nöyryyteen kuuluu, että nopeasti myöntää omat virheensä. Nöyryyteen kuuluu myös se, että kun tiimissä joku epäonnistuu, niin esimiehenä / johtajana ottaa vastuun omassa johtajuudessa epäonnistumisesta. Kun johtajalla riittää nöyryyttä muiden kohtaamiseen ja oman epätäydellisyyden hyväksymiseen, silloin antavat paljon enemmän hänelle tukea ja sitoutuvat johtajan tavoitteisiin vahvemmin.
Olemalla nöyrä kuuntelemaan sekä arvioimaan omaa tekemistään kriittisesti, johtaja päätyy jatkuvan kehittymisen ja oppimisen polulle. Tästä seuraa se, että organisaatioon muodostuu kehittymisen ja oppimisen kulttuuri, muodostaahan johtaja kuitenkin 70 % organisaation kulttuurista. Oppimisen ja kehittymisen kulttuuri vie organisaation aina toimialan parhaaseen 25 %. Se varmistaa sekä organisaation menestyksen, että johtajan henkilökohtaisen menestyksen.
Nöyryyden suurin este on yksilön persoonallisuustekijöistä (geneettiset ja opitut) tulevat tunteet ja ajattelumallit. Uskomus, että on muita parempi, johtaa helposti oman sisäisen puheen ansaan joutumiseen. Yksi selkeä signaali, joka varoittaa nöyryyden puuttumisesta, on muiden syyttäminen kaikesta mikä ei onnistu tavoitellusti. Henkilö, jolta puuttuu nöyryyttä, harvemmin käyttää sanaa ”me”, hänelle on vain ”minä” ja ”te”. Nöyryys on kuitenkin myös opeteltavissa oleva taito. Nöyryyden opettelussa ensimmäinen askel on kuuntelun oppiminen. Kuuntelun, jossa keskitytään toiseen ja maltetaan työstää ja pohtia mitä toinen sanoo. Kuuntelun, jossa on tilaa myös pienille hiljaisille hetkille.
Nöyryyden opettelu ja samalla sen varmistaminen, ettei liu’u nöyristelyn puolelle, alkaa oman persoonan piirteiden selvittämisellä. Hyvän asiantuntijan / coach’in kanssa tapahtuvat keskustelut ja sparraus auttavat tunnistamaan piirteet ja mallit, jotka ovat haitallisia. Useimmiten nöyryyden puute on seurausta jonkin persoonallisuuden piirteen (kuten vaikkapa vaikuttavuuden tai machiavellismin) ylikorostumisesta. Kun tieteellisen testin (esim. EBW – työelämän tunneälytesti) saa selville omat piirteensä, niin silloin on helpompaa miettiä miten muokata omaa käyttäytymistään tuottavammaksi.
Terveen nöyryyden suurin etu on organisaation tuottavuuden kasvu. Terveeseen nöyryyteen kuuluu, että johtaja tekee päätökset ja huolehtii pitkän tähtäimen linjauksista keskustellen ja auttaen muita motivoitumaan. Terve ja tuloksia tuottava nöyryys on lähes jokaisen saavutettavissa. Jotkut joutuvat tekemään enemmän töitä kuin toiset. Terve nöyryys on myös itsekkyyttä. Pitää pystyä vaatimaan omaa aikaa ja pitää pystyä pitämään ratkaisuistaan kiinni, kun niiden taustat on monipuolisesti harkittu. Ehkä vaikeinta terveen nöyryyden toimintatavan löytäminen on niille, joilla on erittäin korkea empaattisuus. Heille, joille toisen ihmisen huomioiminen on kaikkein tärkeintä, voi olla vaikea oppia terveen nöyryyden vaatimaa tervettä itsekkyyttä.
2020-luvun johtajuus ei ole ihmisten valvomista. Se ei myöskään ole suin päin ihmisten edellä ryntäämistä visiointia. Se on ihmisten rinnalla kulkemista. Terveesti nöyrä auttaa muita pysymään suunnassa. Onnistuakseen muiden auttamisessa, terveesti nöyrä sekä johtaa suuntaa, jakaa resursseja että kuuntelee mitkä asiat ovat ihmisten työssä onnistumisen esteinä.
Oman johtajuuden tasapainottaminen oikealla tavalla on jokaisen johtajan velvollisuus. Se pitää tehdä sekä tehtävässä onnistumisen, että tasapainoisen elämän saavuttamiseksi. Ensimmäinen askel on tutustua itseen syvällisemmin ja käyttää apuna asiantuntevaa coach tai sertifiotua persoonallisuustesteihin perehtynyttä valmentajaa. Kuten jo yli 1000 minun asiakastani on tehnyt. Ota yhteyttä, jos haluat tietää lisää ja varmistaa onnistumisesi.
Kari I. Mattila, kehittymisen kumppanisi, tunneälytaitojen kehittäjä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.