Oma syntymäpäivä on aina jollain tavalla merkityksellinen. Elämän eri vaiheissa sen merkitys muuttuu radikaalisti. Ensin se on jotain joka on saavutettu ja vie meitä kohti uusia mahdollisuuksia. Sitten se onkin jotain jossa jo ollaan ja joka vie meitä kauemmas jostakin.
Lopulta se, mistä syntymäpäivässä on kyse, on kuitenkin meidän oma valintamme. Tunteet tulevat, mutta miten niiden tuottamaa energiaa käytämme ja miten ohjaamme itseämme ja tulevia tunteitamme sen kautta. Kaksi isoa kysymystä, joita varsinkin aikuis- ja seniori-iällä on syytä huomioida, ovat A) olenko kiitollinen siitä mitä olen saanut ja voinut antaa ja B) olen myötätuntoinen itselleni sen suhteen missä en ole onnistunut olemaan niin hyvä kuin olisin halunnut olla? Kukaan meistä ei ole niin täydellinen kuin voisi, eikä kukaan ole niin huono kuin pimeimpinä hetkinä saattaa ajatella. Ongelmia tuottaa se, että joskus jäämme ”jumiin” johonkin ajatteluun ja jos se on negatiivinen, meillä on edessä negatiivisuuden kierre.
Vastaavasti, jos kieltäydymme näkemästä itsemme kehitettävää, niin silloinkin edessä on huono tulevaisuus. Elämä on siitä ikävä kaveri, että se jossain kohdin palauttaa meidät realismiin. Äärilaidan maailmat, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia, eivät tee hyvää elämää. Toki, on paljon ihmisiä, jotka ovat menestyneitä ja ovat äärilaidalla. Olipa kyse sitten taiteesta tai liike-elämästä. Mutta jokainen heistä maksaa tuosta piirteestään kovaa hintaa jollain toisella osa-alueella. Viime kädessä kyse on siitä, miten johdamme itseämme. Miten liskon aivomme reagoivat johonkin ärsykkeeseen. Miten sen jälkeen sosiaalinen aivomme poimii historiastamme jonkin ratkaisun jonka mukaan toimimme. Ja lopulta, miten viemme (jos lainkaan) asian rationaaliseen aivo-osaan jotta voimme reflektoida asiaa ja palauttaa sen sosiaaliseen aivo-osaan uuden ”toimintakortin” luomiseksi.
Itsen johtaminen ja itselle myötätuntoisena oleminen ei aina ole helppoa. Mitä kiireisempää elämää elämme, sitä haastavampaa se on. Sillä juuri nyt ei ole aikaa, tarvetta, mahdollista jne. pysähtyä oikeasti luomaan uutta. Huono uutinen on se, että me joka tapauksessa luomme uutta, mutta jos me emme valitse polkua, meidän luomamme uusi vahvistaa helposti niitä negatiivisia polkuja. Muutos, uuden tavan oppiminen vie aikaa. Vain hyvin harvassa tapauksessa me muutumme pysyvästi yhden tapahtuman seurauksena. Ja silloinkin yleensä kyseessä on jonkin tapainen pelästyminen, joka tekee meidät jatkossa varovaisemmiksi tai puolustautuvammiksi jonkin asian edessä.
Minulla on tänään, 17.5., syntymäpäivä. Minun lahjani sinulle on seuraava. Jos sinä haluat tehdä elämästäsi paremman, tee seuraavat asiat: 1. valitse jokaisella päivälle aamulla yksi asia, jonka haluat tehdä tänään hyvin. 2. anna itsellesi joka ilta anteeksi ne asiat, joissa toimesi saavat sinut ärsyyntyneeksi tai pahoillesi. 3. kerran viikossa käytä 15 minuuttia siihen, että pohdit millaiseksi haluat kasvaa ja mitä seuraavan viikon aikana teet päästäksesi kohti tuota tavoitetta.
Muutos ei ole yksi iso projekti. Se on monta pientä askelta, jotka jokainen pitää ottaa. Koska ne ovat pieniä askeleita, niin niiden ottaminen on helppoa. Koska niitä pitää ottaa monta, niin usein tuntuu että emme edisty lainkaan. Siksi on hyvä ainakin kerran vuodessa pitää kunnon ”retriitti”, jossa pysähtyy miettimään mihin on elämäänsä vienyt. Ja mihin haluaa sitä viedä.
Työelämässä on näille samoille asioille tarve ihan yhtä lailla kuin kodin arjessa. Työelämässä puhutaan missiosta, visiosta, strategioista ja taktiikoista. Mikä on sinun elämäsi missio? Minun on se, että toivon kuolemani jälkeen maailmasta löytyvän ihmisiä, jotka kokevat että minä olen auttanut heitä saamaan elämästään vähän paremman.
Kiitos että luit tänne asti. Hyvää päivää, viikkoa, kuukautta, vuotta ja elämää sinulle!
Terkuin Kari, ikuinen oppija, kasvaja ja muuttuja
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.