Menu
20210201

Poisoppimisen illuusio

Minua ärsyttää kun yhä uudelleen ja uudelleen eri kouluttajat ja koulutusmateriaalit puhuvat poisoppimisesta. Samalla se huolestuttaa, koska se kertoo että jotain on jäänyt pimentoon noin puhuvalta toimijalta. Ja se on minusta hyvin haitallista! Seuraavassa kerron, miksi sinunkin kannattaa tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta.

Uudistuminen ja oppiminen ovat meille tärkeitä niin työssä, opinnoissa kuin parisuhteissakin. Kaikki lähtee siitä, miten meidän aivomme toimivat. Olemme saaneet oppeja jo geeniemme kautta. Muun muassa perusilmeet, joilla viestimme kaikkein olennaisimmista asioista, hallitsemme käytännössä syntymästämme asti. Syntymämme jälkeen aivoillamme on ensisijaisena tehtävänä pitää meidät hengissä. Jotta se onnistuu, aivomme oppivat jokaisesta tilanteesta ja pyrkivät löytämään ratkaisuja joilla selviämme tilanteesta. Me opimme joka päivä, koko elämämme. Se, mitä me opimme on usein sattuman varaista, riippuu ympärillämme olevista ihmisistä. Se tarkoittaa, että emme useinkaan opi parasta mahdollista mallia, vaan mallin jolla selviämme siitä tilanteesta.

Tuo opittu on sen jälkeen meillä “työohjeena” aina kun eteemme tulee edes suurinpiirtein saman tyyppinen tilanne. Näin se vuoksi, että oppiminen vaatii energiaa ja aikaa. Näistä molemmista meillä on puute. Niinpä, kun käytämme tuota “työohjetta” seuraavalla kerralla, se vahvistuu. Näin siitä tulee yhä helpommin käytettävä malli. Malli, joka on syvällä aivojemme rakenteissa aina valmiina käytettäväksi, kun saman tyyppinen tilanne tulee eteen. Näin on meidän jokaisen kohdalla. Opittu, ihan kuin se polkupyörällä ajo, on olemassa loppuelämämme. Sitä ei saa aivoistamme pois ilman kirurgista toimenpidettä. Sitä ei voi “poisoppia”. Tästä (eräs) hyvä esimerkki on koe, jossa henkilö pistetään ajamaan polkupyörällä, jossa ohjaustankoa pitää kääntää vasemma kun haluaa kääntyä oikealle. Tuossa tilanteessahan “poisoppimisen” teorian mukaan pitäisi poisoppia vanha malli, jotta oppii uuden. Viikkojenkin “poisoppimisen” jälkeen, kun tuo väärä malli on luontainen, palaaminen vanhaan malliin tapahtuu minuuteissa. Emme ole poisoppineet, olemme oppineet uutta.

Edellä oleva tarkoittaa sitä, että kun haluamme muuttaa jotain elämässämme, meidän pitää keskittyä uuden oppimiseen. Ajan ja ajattelun tuhlaaminen jostain vanhasta “poisoppimiseen” itse asiassa vain vahvistaa tuota vanhaa mallia! Joka kerta kun ajattelemme “minun ei pidä enää tehdä xxxxxx”, me vahvistamme tuota xxxxxx. Kun haluat muutosta, ei siis kannata rakentaa sitä poisoppimisen varaan. Onnistunut muutos on oppimista. Muistathan, että aivosi on luotu oppimaan koko elämäsi ajan. Auta siis aivojasi oppimaan, pistä kaikki energiasi uuden tavan toistamiseen ja sen ajattelemiseen. Kaikki muu on muutosta hidastavaa.

Muutoksen vieminen syvälle aivoihin tapahtuu vain toistojen kautta. Tätä voi todella paljon nopeuttaa tunteiden avulla. Suurin osa meistä muistaa joitakin tilanteita nuoruudestamme, jolloin yksi ainoa, ehkä erittäin nolo, tilanne on vaikuttanut meidän käyttäytymiseemme. Oppimisen kannalta siis tunteet ovat tehokkain nopeuttaja. Seuraava askellus pätee yhteisöissä uuden tavan jalkauttamiseen; 10 toistoa vie asian muistiin, 20 toistoa rakentaa ymmärryksen ja 40 toistoa vie asiaa “hiljaiseksi tiedoksi”, siis automaattiseksi tavaksi toimia. Tämä on kaukana siitä 10 000 toistoa tai tuntia määrästä, jota sanotaan huipputaidon vaativan. Kilpailutilanne onkin tuossa 10 000 tasossa ihan toinen, silloin puhutaan maailman luokan taidoista, jotka ovat “täydellisiä” jokaisessa tilanteessa.

Meidän ei tarvitse olla maailman paras kaikessa mitä haluamme oppia, meidän pitää olla niin hyviä, että se toimii meillä useimmissa tilanteissa. Alussa me lipsumme helposti vanhoihin toimintamalleihin. Mitä väsyneempiä tai stressaantuneempia me olemme, sitä herkemmin aivomme ottaa sen vanhan toimintamallin käyttöön. Näin käy kaikille, myös niille maailman parhaille. Siinäkin kohtaan meidän kannattaa antaa hetken kulua, ei moittia itseämme, vaan käydä tuo tilanne uudelleen mielessämme läpi. Sillä erotuksella, että nyt mielikuvaharjoitteluna toimit uudella haluamallasi tavalla.

Tunteiden tuominen mukaan oppimiseen on siis erittäin tehokas tapa nopeuttaa oppimista. Oman persoonan tunteminen auttaa meitä käyttämään omia vahvuuksiamme noiden tunteiden tuottamiseen ja sen myötä oppimiseen. Jos sinulle on luontaista vahva tunnollisuus suhteessa prosesseihin, uuden oppiminen nopeutuu kun teet uudesta tavasta prosessin ja palkitset itseäsi aina kun toteutat tuon prosessin. Maailman parhaat käyttävät apuna mielikuvaharjoittelua. Samaa suosittelen sinullekin. Mitä merkittävämpi muutos ja poikkeama entisestä on kyse, sitä arvokkaampaa mielikuvaharjoittelu on. Tutkijat ovat todenneet, että jopa musiikissa mielikuvaharjoittelu (jopa kokonaan ilman soitinharjoittelua) rakentaa aivoihin mallin soittamisesta.

Kaikessa muutoksessa olennaista on toistojen määrä. Ei siis se paljonko kerralla opiskelet, vaan kuinka usein toistat. Kumman sinä valitsisit, 8 tunnin päivä kurssi, vai 32 kertaa 15 minuutin tiivis valmennus? Ebbinghaus ja monet muut ovat tutkineet opitun mieleen tarttumista. Kertaalleen käsitellystä asiasta muistat 90 päivän kuluttua keskimäärin alle 10 %. Toistojen kautta voit nostaa oppimisen tason liki 90 %:iin!

Keskity siis luomaan itsellesi hyvä oppimisen polku. Näin pääset nopeammin, pidemmälle ja parempaan. Muista toistot, tuo tunteet mukaan ja ole armollinen itsellesi kun vanha tapa luikertelee satunnaisesti vielä kerran kokeilemaan josko sittenkin eläisit kuten ennenkin.

Tunneälyn käyttötaito, oman persoonan salattujen vahvuuksien hyödyntäminen tarkoittaa että voit johtaa itseäsi paremmin ja oppia helpommin. Kun haluat tukea, vinkkejä, niin ota yhteyttä. Ratkaisu on yhden viestin tai soiton päässä!

Kari I. Mattila, oppimisen kumppanisi, tunneälytaitojen kehittäjä

Related Posts

20210816

Tieto ja päättäminen

Voisitko tehdä täydellisen päätöksen, jos sinulla olisi kaikki tieto käytettävissäsi? Väitetään, että jos vain ihmisille annettaisiin kaikki käytettävissä oleva tieto, he pystyisivät tekemään parhaat mahdolliset päätökset. Väitettä käytetään äärimmillään myös erilaisten mielipidekampanjoiden kanssa. Johtamisessa ja johtajuudessa kaiken tiedon saaminen olisi upea juttu. Ja aina mahdottomuus, sillä tietoa tulee koko ajan lisää.

Kun ajattellaan päätöksen tekoa ja siihen liittyvää täydellistä tietoa, on mahdotonta mitata ja tunnistaa milloin käytössä on “kaikki” tieto. Päätöksen tekemiseen liittyy kuitenkin tietoakin suurempi tekijä. Vaikka ajatellaan, että teemme päätöksen tietoon perustuen, se ei koskaan ole totuus. Aivojemme prosessi sisältää aina kaiken tiedon käsittelyn ensin tunteiden ja sosiaalisen arvokartan kautta. Saamastamme tietotulvasta poimimme, tiedostamatta, sellaisen informaation joka istuu meidän olettamuksiimme, uskomuksiimme ja toiveisiimme. Ne osat informaatiota, jotka ovat meidän maailmankuvamme kanssa ristiriidassa, helposti jätetään huomioimatta.

Tuo toimintamalli, vaikka onkin luontainen ja siihen kaikki ainakin jossain määrin sortuu, on myös ongelmallinen. Kun tunteet ottavat vallan, ne ohjaavat meitä näkemään ja hakemaan tietoa joka tukee olettamustamme, ei suinkaan tietoa joka auttaa tekemään parhaan mahdollisen päätöksen. Ehkä sinäkin olet kokenut, miten olet tunteiden vallassa lähettänyt sähköpostin tai sanonut jotain, jota myöhemmin olet katunut. Olet myöhemmin huomannut, että sinulla oli mahdollista saada tieto jolla tehdä parempi päätös. Et vain tehnyt sitä koska tunteet ohjasivat uskomaan valitsemaasi tietoon. Toki, aina emme ole edes hyviä arvioimaan, mikä tieto on oikeasti hyvää. Siksi on syytä meistä jokaisen huomioida ja hyväksyä, että parhaatkin meistä tekevät välillä huonoja päätöksiä.

Älykkyys ja viisauskaan ei aina riitä. Emme ole kaikkien asioiden asiantuntijoita. Asioissa, jotka ovat meille vieraampia, meillä on paljon heikommat mahdollisuudet arvioida saamamme tiedon / informaation laatua. Voi olla vaikea erottaa toisistaan vahvoja mielipiteitä vakuuttavasti erottava ihminen todellisesta asiantuntijasta. Kun haluamme onnistua päätöksissä ja käyttää tietoa mahdollisimman kattavasti, meidän on pystyttävä erottamaan tieto ja taustamelu toisistaan. Onneksi siihen on kuitenkin olemassa apuvälineitä ja prosesseja!

Jokaisella meistä on sokeita pisteitä, asioita joita emme osaa edes nähdä heikkouksina ja osaamisvajeina. Esimiehillä ja johtajilla ihan samalla tavalla kuin kenellä tahansa muulla. Esimiesten ja johtajien kohdalla kyse on kuitenkin aina vähän vakavammasta ongelmasta, heidän kun pitäisi pystyä tekemään oikeita päätöksiä. Olennaisinta on pystyä tunnistamaan “väärä” tieto. Kun “väärä” tieto on saatu pois häiritsemästä, päätöksen teko tulee aina selkeämmäksi ja laadultaan paremmaksi. Onnistumisen taustalla on aina kaksi asiaa; kyky johtaa itseä ja rohkeus luopua joskus hyvinkin suositusta uskomuksesta.

Kaiken parhaan mahdollisen tiedon käyttöön saaminen on lähes aina mahdottomuus. Tietoa pitää olla ja hankkia, mutta nämä eivät saa muodostua päätöksenteko estäviksi tekijöiksi. Itsen johtamisessa, erityisesti kun tekee päätöksiä koskien isompaa joukkoa ihmisiä, on tarpeen pystyä tunnistamaan mikä on olennaista ja riittävää. On tärkeää tunnistaa, että tietoa tuottavat ihmiset ovat jokainen omien arvojensa ja uskomustensa pohjalta toimivia. Pysähtymällä ajoissa arvioimaan mitkä tekijät vaikuttavat sinulle tietoa tuottavien ihmisten valintoihin, pystyt ennakoivasti vaikuttamaan omiin päätöksiisi.

Tämän päivän maailmassa on lisäksi erilaisia algoritmejä, jotka tuottavat meille tietoa, näkökulmia ja oikeasti vaikuttavat meidän uskomuksiimme. Sananvapaus tarkoittaa, että meille voidaan tarjoilla kaikenlaista informaatiota, usein tarkistamatonta. Sosiaalisen median kanavat pyrkivät tarjoamaan meille sitä, mitä olemme katsoneet tai mistä olemme tykänneet aiemmin. Katsoessamme vaikkapa vaaliväittelyihin liittyvää informaatiota, faktan tarkastuksissa monet “totuudet” osoittautuivat vähintäänkin kyseenalaisiksi. Nämä “hiljaiset” signaalit vaikuttavat meidän ajatteluumme ja päätöksentekoomme, jollemme tietoisesti pysähdy niitä arvioimaan ja kriittisesti prosessoimaan.

Tiedon muuttaminen päätökseksi onnistuneesti vaatii oman prosessin ja painotusten tunnistamista. Mitkä näkökulmat ovat sinulle tärkeitä? Onko sinulle esim. olennaista aina se, että viedään eteenpäin uutta asiaa? Vai ehkä se, että mitään ei muuteta, jollei siihen ole todella radikaalia syytä? Näiden painotusten tunnistamiseen on hyvä työkalu työelämän tunneälytesti. Sen kautta pääsee käsiksi itsen johtamiseen vaikuttaviin tekijöihin. Samalla pystyy myös tunnistamaan, millaisia strategioita voi ja kannattaa rakentaa (nämä ovat aina henkilökohtaisia) tiedon valinnan ja analysoinnin tueksi.

Tunneälyn oikealla käytöllä pystyt parantamaan tiedon käsittelyä ja sen myötä päätöksentekoa merkittävästi. Sinulle muodostuu rutiinit, joiden avulla saat enemmän oikeaa ja laadukasta tietoa käyttöösi. Pystyt jättämään häiritsevän taustamelun pois, joka tarkoittaa vähenevää työmäärää ja laadukkaampia päätöksiä. Täydellisyyteen ei kukaan pysty eikä pääse, olennaista on nostaa osumatarkkuutesi päätöksen teossa korkeammalle tasolle. Se vie sinut pitkälle, sillä kovin harva vielä hyödyntää tiedettä oman päätöksentekoprosessinsa apuna.

Kun haluat ottaa seuraavan askeleen, minä voin auttaa sinua. Kuten olen auttanut satoja esimiehiä ja johtajia. Ota yhteyttä nyt, niin saat tuloksia jo ennen joulua!

Kari I. Mattila, kehittymisen kumppanisi, tunneälytaitojen kehittäjä

Back To Top