Oletko sinä joskus kaatunut? Mitä siitä oikeasti opit? Minä kaaduin jokunen vuosi sitten polkupyörällä oikein kunnolla. Nolointahan jutussa on se, että tiedän mitä olisi pitänyt tehdä, mutta tein silti toisin. Onneksi kypärä on kaveri ja iho on uusiutuva luonnonvara.
Meitä Johtajuustaito.fi joukkueessa kiinnostaa erityisesti työyhteisössä tapahtuvat kompuroinnit. Tai oikeastaan vielä enemmän se, miten välttää kompurointi? Kuten minä olisin voinut valita toisen pyöräilyreitin ja selvitä kaatumatta. Työkavereiden kanssa toimiminen on ihan kuin polkupyöräily, sitä pitää harjoitella, jotta sen osaa. Ja samalla tavalla siihen liittyy rutiinin riski! Kun olemme tottuneet jotain tekemään tietyllä tavalla, niin toistamme sitä tapaa, vaikka tilanne olisikin vähän erilainen.
Kaikki, jotka työssään ovat kokeneet jonkinlaisen kriisitilanteen, tietävät kuinka vaikeaa siinä tilanteessa on muuttaa toimintatapaa. Kun jollekin polulle lähtee, niin sitä polkua mennään, vaikka se jossain kohdin tuntuisikin hieman kyseenalaiselta. Tämä on luonnollista ja johtuu meidän aivojemme tavasta toimia. Mitä suurempi stressi, sitä vahvemmin meidän aivomme pitävät kiinni valitusta tavasta hoitaa asiaa.
Hyvä uutinen on, että meidän aivomme ovat hyvin oppivaiset (ne oppivat joka päivä, vaikka meistä tuntuu, että me emme opi). Aivot pystyvät oppimaan uusia ratkaisumalleja, luomaan toiminnalle uusia polkuja. Sanovat, että huippuammattilaiseksi pääseminen vaatii 10 000 tuntia tai 10 000 toistoa. Toinen hyvä uutinen on, että me onnistumme paljon paremmin, pystymme menestymään työssämme, jo paljon ennen kuin saavutamme tuon 10 000 toiston määrän.
Itse asiassa jo kolmen viikon päivittäisellä harjoittelulla pystymme luomaan meidän aivoihimme uusia polkuja, uusia tapoja toimia, jotka auttavat meitä ihmisten kanssa. Jotta tuo kolmen viikon harjoittelu onnistuu, meidän on kuitenkin hoidettava pari asiaa kuntoon:
1. ihan ensimmäiseksi meidän on tiedettävä, miksi me teemme sellaisia toiminnallisia valintoja kuin teemme
2. meidän on myös tiedettävä mitkä ovat meidän vahvuutemme, joiden päälle ja joiden tukemana me pystymme uusia malleja luomaan.
Työelämässä toimimista on tutkittu paljon. Mm. A. H. Maslow vietti kuukausia organisaatioissa pelkästään seuraten ja analysoiden mitä siellä tapahtuu. Tieteellistä pohjaa siis on, ja näyttöä sen toimivuudesta (mm. General Electric Jack Welch’n aikana). Tuolta perustieteen tasolta on kehitetty erilaisia tunneälytyökaluja. Työelämässä tarvittavan tunneälyn johtavia työkaluja on Britanniassa kehitetty ”Emotions and Behaviours at Work, EBW” – järjestelmä. Sen avulla voidaan tänä päivänä suomessakin saada tietoa, millainen minä olen suhteessa muihin suomalaisiin, mitkä ovat minun vahvuuteni ja mitkä tekijät ovat saaneet minut käyttäytymään tietyllä tavalla.
Miltä sinusta tuntuisi saada kiitosta erityisen hyvin tehdystä työstä? Tai saada unelmiesi työpaikka, koska osaat tuoda osaamisesi ja persoonasi juuri oikealla tavalla esille?
Jos haluat tietää lisää kari@johtajuustaito.fi, Kari I. Mattila, onnistumisesi tuki
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.