Tiesitkö, että 1990 jälkeen älykkyystaso on laskenut noin 0,2 yksikkö / vuosi? Kauan aikaa sitten luin artikkelin, jossa kerrottiin että metsässä ja rannoilla liikkuminen parantaa aivojen toimintaa. Tutkimuksessa todettiin, että luonnossa lapsuudessa aikaa viettäneet ovat hieman muita älykkäämiä. Juuri luin 2021 julkaistun tutkimuksen siitä, miten aivojen eri osien välinen yhteys korreloi tunneälyn kanssa.
Tunneälytaidot ovat jo tänään menestyksen kannalta ratkaisevimmat. Teknologian kehittyessä kyky arvioida ja johtaa omaa ajattelua yli automaation tuottaman standardiratkaisun nousee yhä tärkeämmäksi. Aivojen kehittymisen ja kunnon ylläpitämisen kannalta koneen äärellä istuminen ja kaupungissa eläminen eivät ole hyvä ratkaisu. Tutkimaton yhteys, mutta kun meillä on tiedossa teknologian kehittyminen, saastuminen, kaupungistuminen sekä se, että pohjoismaissa 1990 lähtien älykkyys on laskenut noin 0,2 yksikköä vuodessa, niin pistää pohtimaan. Onneksi meillä on tiedossa lääke, joka auttaa, on ilmainen ja ehkä parhaiten saatavilla juuri Suomessa.
Älyllisten kykyjen kehittäminen ja kehittyminen on seurausta omista valinnoistamme. Voimme tehdä asioita, jotka tukevat kaikkia älykkyyksiä (analyyttistä, tunteita, esteettistä jne.). Käyttämällä aivojamme ja haastamalle niitä toimimaan uusilla tavoille me pystymme huoltamaan ja kehittämään aivojamme. Tutkitusti metsä on hyödyksi terveydellemme. Metsässä liikkuminen vähentää stressiä jo 15 minuutin jälkeen. Tämä on taas hyväksi aivoillemme, sillä silloin pystymme paremmin näkemään erilaisia vaihtoehtoja, pystymme paremmin ohjaamaan omia tunteitamme ja koko elimistömme rauhoittuu.
Elimistömme hyvinvointi on suoraan yhteydessä aivojemme kykyyn luoda uusia yhteyksiä eri aivojen osien välillä. Vähemmän stressiä on vähemmän ”korjattavaa” ja enemmän resursseja uuden rakentamiseen. Kuten Helsingin yliopiston kuvantaminen ja toistakymmentä vuotta sitten osoitti, niin esim. suru on samalla hetkellä monessa kohtaan aivoissamme. Mitä vahvemmaksi kehitämme aivojen eri osa-alueiden välisen yhteyden, sitä parempia olemme sekä havaitsemaan tunteita että käsittelemään niitä. Aivomme ovat hurjan plastiset, ne pystyvtä oppimaan melkein mitä vaan. Antonio Damasio on tutkimuksissaan todennut, että jopa aivovaurion saanut ja sen myötä tunteet menettänyt ihminen pystyy oppimaan uudestaan tunteet.
Tunneälyn, kuten siis muidenkin älykkyyden osa-alueiden, kohdalla aivoista huolehtiminen luonnossa liikkumalla on yksi työkalu. Lähden kulkemaan vähän haastavammassa ympäristössä (haastavuus on aina yksilöllistä), niin aivojen väliset yhteydet vahvistuvat. Opettele näkökulman vaihtamista ja toisen asemaan asettumista. Uskalla kysyä itseltäsi ”mitä jos…”. Näin parannat älykkyyttäsi, tunneälytaitojasi ja huollat aivojasi myös vanhuuttasi varten.
Vastuu älykkyyden vähentymisestä ei ole yhteiskunnan. Siitä ei ole vastuussa opettajamme. Ainoa, joka voi tehdä päätöksiä ja valintoja älykkyytesi ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, olet sinä itse. Hyvä puoli asiassa on, että siihen ei tarvita rahaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus lähteä ulos luontoon, haastaa itseämme kulkemaan paikoissa joissa aivomme joutuvat tekemään töitä arjesta poikkeavalla tavalla.
Ota siis tavaksesi käydä pari kertaa viikossa luonnossa kävelemässä, kiipeilemässä, kivillä tasapainoilemassa tai mikä nyt sitten onkaan sinun juttusi. Haasta itseäsi ja kokeile vaihtaa näkökulmaasi toisenlaiseksi. Tue läheisiäsi tekemään samoin, vie lapset luontoon ja anna heidän leikkiä siellä. Luonnosta saat sen suurimman lahjan itsellesi ja lapsillesi, paremman tulevaisuuden.
Kari I. Mattila, kehittymisen kumppanisi, tunneälytaitojen kehittäjä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.