Harvapa meistä aamulla ajattelee tekevänsä huonoja päätöksiä tänään. Päinvastoin, me haluamme välttää huonoja päätöksiä. Se ei ole aina helppoa ja lopulta ihan jokainen tekee huonoja päätöksiä!
Olemme useinkin melko tarkkoja, kun teemme todella isoja päätöksiä. Pohdimme ja arvioimme, ennen kuin teemme päätöksen. Mikä on kullekin iso päätös, se toki riippuu aivan täysin kyseisen tason päätösten toistuvuudesta. Teemme paljon herkemmin virheitä asioissa, joita emme pitä niin merkittävinä ja isoina. Saatamme helposti ajatella, että ei tämä nyt ole niin iso juttu. Suuret asiat ja hankalat ongelmat ovat kaikki alkaneet pienestä. Isot ongelmat ja virheet näkyvät melko nopeasti, niihin reagoidaan ja niitä vältetään. Pieni huono päätös “haudataan” tai unohdetaan. Sen vaikutukset eivät kuitenkaan katoa.
Mikä sitten saa meidät tekemään huonoja päätöksiä pienissä asioissa? Ja ennen kaikkea, mitä sille voi tehdä? Syitä on monia, mutta seuraavat ovat niitä kaikkein yleisimpiä ja vahvimpia; 1. ryhmän perinteet, 2. väärästä asiasta palkitseminen, 3. kertyvät vähäpätöiset virheet, 4. mukautumisen huomioimatta jättäminen, 5. ristiriitaisten arvojen vaikutus, 6. tuntemattoman unohtaminen, 7. kritiikitön kopiointi. Kukin noista voi yksistään tuhota organisaation tuottavuuden tai uran. Toisaalta, ne kaikki ovat sellaisia, joita voi työstää ja joiden kohdalla voi tulla paremmaksi. Tärkein asia, joka jokaisen kannattaa tehdä, on pysähtyä katsomaan eiliseen, ympärilleen ja tulevaisuuteen.
1. ryhmän perinteet on hiljaisia valintoja, joita löytyy jokaisesta organisaatiosta. Ne ovat kirjoittamattomia oletuksia ja valintoja, joita noudatetaan. Eräs tuollaisia perinteitä hyvin kuvastava lause on “on sitä kokeiltu, mutta ei se silloinkaan toiminut”. Tuohon lauseeseen sisältyy muutamia merkittäviä ongelmia. Ensimmäinen on siinä, että tuolla lauseella torpataan pohdinta siitä, miksi se ei toiminut. Samoin siinä jää kokonaan huomioimatta, että maailma on muuttunut, ja muuttuu. Perinteen haastaminen ei ole helppoa, sillä jo meidän aivomme vastustavat riskin ottamista. Perinteen rikkomiseen liittyy riski ryhmän ulkopuolelle joutumisesta. Hyvä päätöksenteko uskaltaa rakentaa perinteisiä malleja kehittäen ja uusia malleja luoden.
2. väärästä asiasta palkitseminen on ehkä kaikkein yleisin virhe huonoihin päätöksiin. Yksi esimerkki tästä on automyynnissä hyvin yleinen vaatimus soittojen määrästä. Jos palkitaan soittojen määrästä, saadaan soittoja, mutta se ei kerro mitään asiakkaiden laadusta tai puhelun laadusta. Joilla on jopa soittojen määrää suurempi merkitys onnistumiseen. Huonoon päätöksentekoon liittyy usein huonosti valittu palkitsemismalli. Perus kysymys, joka jokaiseen palkitsemiseen pitää liittää on “miten tästä asiasta palkitseminen parantaa seuraavan asiakkaan asiakaskokemusta”?
3. kertyvät vähäpätöiset virheet, kuten vaikkapa johtajan “tuhahdus” joka mollaa jotakuta organisaatiossa. Nuo satunnaiset tuhahdukset voivat yllättävän nopeasti rapauttaa toisten arvostuksen ja luottamuksen omaan tulevaisuuteen. Kohta organisaatiossa on enemmän pelkoa kuin innostusta. Vastaavasti tuollaiset yksinkertaisilta ja vähäpätöisiltä tuntuvat “pikku jutut” voivat rapauttaa johtajan maineen. On totta, että yksittäinen tapahtuma ei ole iso, mutta niistä tulee helposti tapa, jonka muodostumista ei edes huomaa! Pieni päiväkirjatyyppinen muistiin merkitseminen päivän “opi tästä huomiselle” tapahtumista auttaa tarttumaan asioihin, ennen kuin niistä kasvaa liian isoja!
4. mukautumisen huomioimatta jättäminen on sitä, että emme ota huomioon ihmisten ja kilpailijoiden luontaista tapaa mukauttaa toimintansa ympäristön muutosten mukaisesti. Mukautuminen tarkoittaa myös sitä, että se mikä tänään oli menestyksen pohja, ei riitä enää huomenna. Jos tätä ei huomioida, niin päätökset jäävät pikkuhiljaa ajasta ja tarpeesta jälkeen. Hyvät päätökset lähtevät siitä, että riittävän usein (useampi kerta vuodessa) pohditaan mitä mukautumista on tapahtunut ja miten seuraavat päätökset parhaiten muodostuvat.
5. ristiriitaisten arvojen vaikutus voi tehdä viestinnän hyvin sekavaksi ja johtamisen poukkoilevaksi. Meillä jokaisella on tietty arvopohja. Meille kerrotaan koko ajan uusia ratkaisuja, me kuulemme erilaisista menestyjistä. Tämä voi saada meidät luopumaan omasta arvopohjastamme ja poimimaan erilaisia arvoja. Arvopohjan vaihtelu tekee päätöksen teosta poukkoilevaa. Samalla se voi vaikuttaa moneen muuhunkin osa-alueeseen, jolloin päätöksien laatu kärsii laajemminkin. Organisaation ja omien arvojen näkyväksi kirjoittaminen ja niiden säännöllinen, mieluummin viikoittainen, mieleen palauttaminen auttaa tekemään päätökset pysyvien arvojen pohjalta.
6. tuntemattoman unohtaminen on hyvin helppoa, sillä eihän sitä tiedä. Kun emme tiedä, mitä emme tiedä, niin teemme helposti huonoja päätöksiä. Päätökseen, joka perustuu tiedossa olevaan, jää helposti jumiin. Pidetään tehdystä päätöksestä tiukasti kiinni, vaikka tulokset eivät olekaan sitä mitä pitäisi. Tuntemattoman unohtamiseen on helppo lääke. Ennenkuin tehdään päätös, on hyvä käyttää pari minuuttia seuraavaan pohdintaan; mitä jos tulevaisuus lipsahtaakin ison muutoksen tai jopa suorastaan kaaoksen puolelle?
7. kritiikitön kopiointi, “näin tuollakin tehtiin”, on pelottavan yleistä. Kun kopioidaan jotain niin oikeastaan juuri koskaan ei oikeasti tiedetä mitä kaikkea siellä kopioinnin lähteessä asiaan liittyy. Tällöin kopiointiin perustuvat päätökset ovat aina vähän ohi maalin. Kun kopioidaan jotain, niin silloin pitää pysähtyä miettimään, mikä on syvällisemmällä tasolla se jota kannattaa kopioida!
Itsen johtaminen on taitolaji. Siihen on työkaluja, joilla jokainen voi onnistua paremmin!
Ota yhteyttä, kun haluat kehittyä ja menestyä paremmin, Kari I. Mattila, tunneälyn asiantuntija
